Omenakanelijäätelö

Kesäaikaan on tietenkin pakko saada jäätelöä, ja aina välillä sitä tulee tehtyä itsekin. Tällä reseptillä olen tehnyt jädeä aiemminkin, mutta nyt kannustimena oli vielä Dansukkerin ja Ruoka.fi:n jäätelökisa. Kilpailussa promotaan uutta glugoosisiirappia, joka estää kiteytymisen ilman jäätelökonettakin. Sain kisaa varten DS:lta näytepullot siirapista ja tuntuu kyllä toimivan. Resepti pelittää toki ilmankin, mutta jäderakenne oli nyt aiempia kokemuksia sileämpää. Ilmeisesti siirappi siis toimii. Pitemmittä puheitta reseptiikkaan!

Ainekset:

Sattumat:

4 kpl omenoita

1 rkl vettä

1 dl fariinisokeria

1 tl kanelia

Jäätelö:

4 dl kuohukermaa

4 kananmunaa

1,5 dl sokeria

1,5 tl kanelia

100 g maustamatonta tuorejuustoa

(1 dl glukoosisiirappia)

Kuori omenat ja kuutioi pieneksi. Keitä fariinisokerin, veden ja kanelin seoksessa parikymmentä minuuttia, kunnes omena pehmenee. Anna jäähtyä. Erottele valkuaiset ja keltuaiset omiin astioihinsa. Vatkaa keltuaiseen sokeri, kaneli (ja glukoosisiirappi), valkuaiseen puolestaan tuorejuusto. Vatkaa vielä kerma omassa astiassaan. Sekoita vaahdot varovasti keskenään ja lisää jäähtyneet omenakuutiot. Varmista että seos on tasaista ja laita se sopivassa vuoassa pakkaseen yön yli. Välillä voi olla hyvä käydä vähän hämmentelemässä. Tarjoile hieman sulaneena kesäpäivän iloksi.

Savujuustoperunat

Sanottakoon kärkeen, että en paljon perunasta perusta. En tiedä miksi. Jotenkin se on vaan raaka-aineena vähän plääh... Toki toimiviakin perunareseptejä on, mutta harvoin tulee tehtyä. Nyt tuli. Saanko esitellä: savujuustoperunat. Kohtuullisen simppeli resepti ja sopii lisäkkeeksi vaikka minkälaiselle lihalle. Tosin Pirkan Leppäsavusulatejuustoviipaleet eivät sulamiskäyttäytyneet ihan odotusten mukaisesti, mutta ei se lopputulosta haitannut.

Ainekset:

8 kiinteää perunaa

2 rkl voita 

ripaus suolaa

2 rkl hasselpähkinärouhetta

3-4 savusulatejuustoviipaletta

Suorita perunoiden pesu ja kuorinta. Asenna peruna kerrallaan puukauhaan ja leikkaa vieri viereen viiltoja lähes pohjaan asti. Kauhan ansiosta veitsi ei uppoa läpi asti. Nosta potut uunivuokaan viillot taivasta kohden. Sulata voi ja voitele perunat, mausta suolalla. Kypsenä 225-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Ota perunat uunista ja voitele vuoan pohjalle valuneella rasvalla. Ripottele pinnalle pähkinärouhe ja länttää puolikas viipale juustoa kunkin perunan hunnuksi. Kypsennä vielä toiset 20 minuuttia kunnes potut ovat kypsiä. Tarjoile välittömästi valitsemasi pääruuan kera.

Oivat hampurilaissämpylät

Fakta: hampurilaisen ei tarvitse olla roskaruokaa! Toki perusmäkkärissä väännetyt pikaburgerit ovat usein vähän sinnepäin, mutta monista mestoista saa ihan kunnon purilaisia, joissa alkavat terveysarvotkin olla kohdillaan. Ja aina voi tietenkin tehdä itse! Tässäpä siis oiva reseptiikka hampurilaissämpylöille, jotka kukin voi täyttää mielensä mukaisesti. Väliin voin suositella Cajun-henkisiä jauhelihapihvejä tai miksei vaikka Pinaatti-soija falafelia. Kaveriksi vielä sopivasti salaattia ja muuta mukavaa, niin makunautinto on taattu.

Ainekset:

2,5 dl lämmintä vettä

2 rkl sulatettua voita

1 muna

n. 9 dl vehnäjauhoja

0,5 dl sokeria

1,5 tl suolaa

ruokalusikallinen kuivahiihvaa

voita

seesaminsiemeniä

Sekoile kuivahiiva jauhoihin ja lisää loputkin ainekset. Taikina saa jäädä löysähköksi, mutta parempi kun ei ole ihan hirvittävän tarttuvaa. Vaivaa käsin kymmenisen minuuttia tai sopivalla koneella viisikin riittää. Anna kohota lämpimässä ja vedottomassa paikassa noin 2 tuntia (esimerkiksi lämmittämättömässä uunissa). Jaa taikina kahdeksaan osaan ja pyörittele kauniin ympyriäisiä palloja. Litistä edellä maininut kauniin ympyriäiset pallot esimerkiksi kattilanpohjalla. Anna kohota vielä tunnin verran liinan alla. Sivele sulalla voilla ja ripottele päälle siemeniä. Paista uunissa 200 asteessa noin 15 minuuttia kauniin kullanruskeiksi. Täytä purilaiset ja sitten itsesi!

Pinaatti-soija falafel

Turhapa sitä on kierrellä: kasvisruokien kanssa olen melkoinen ummikko. Kyse ei ole niinkään halun, vaan lähinnä kokemuksen puutteesta. Toistaitoisena ei tule aina mieleenkään, että voisihan sitä välillä vetää nauristakin nassuun. Noh, sentään ainakin yhden kasvisruuan taidan ja se onkin oikein makoisa.  Tämä etäisesti Lähi-Itään viittaava reseptini osallistuu toukokuun pinaattiteemaiseen  ruokahaasteeseen, jota emännöi tällä kertaa Keittiössä, kotona ja puutarhassa -blogi.

Ainekset:
2 dl soijarouhetta
4 dl vettä
kasvisliemikuutio
150 g pakastepinaattia
3 dl kikherneitä (1 tölkki)
1 kananmuna
2 dl vehnäjauhoja
1 tl chilimausteseosta
mustapippuria myllystä

Keitä soijaa kasvisliemessä viitisen minuuttia, sammuta levy ja lisää jäinen pinaatti sulamaan. (tuore pinaattikin pelittänee). Sekoittele välillä kunnes seos on tasaista. Aja kik-herneet mössöksi tehosekoittimessa ja kaavi tahna kattilaan. Lisää vielä muna, jauhot ja mausteet. Sekoita tasaiseksi. Lorauta pannulle öljyä ja paista taikinanokareista pihvejä. Pari minuuttia puoleltaan riittää. Kaveriksi sopii esimerkiksi puolukkahillo, jota käsittääkseni itämaisessa keittiössä käytetään päntiönään...

Omena-meetvurstirulla

Kun näihin pannukakkutouhuihin nyt päästiin, niin tässäpä suolainen serkku Kaneli-sokeripannareille. Tämä reseptiikka on kotoisin jostain mennä vuoden Pirkka-lehden numerosta, tosin muistaakseni pienellä varioinnilla. Kelpaa tarjota vaikka illanistujaisisa natriuminnälkäisille juhlijoille. Ainut kompastuskivi on siinä, että saa rullasta tarpeeksi tiiviin, jotta leikkaaminen onnistuu nätistä. Aina niin ei käy, kuten kuvasta näkyy...

Ainekset:

Pannari:

5 dl maitoa

4 kananmunaa

3 dl vehnäjauhoha

1 dl ohrajauhoha

1 tl suolaa

Täyte:

1 purjo

150 g meetvurstia

1 punainen paprika

1 omena

1 rs (180g) Italian yrtit -tuorejuustoa tai vastaavaa

Sekoita munat ja maito keskenään. Lisää jauhot sekä suola ja anna taikinan turvota sen aikaa kun uuni kiihdyttelee kohti 225 celsiusta. Kaavi taikina leivinpaperoidulle uunipellille ja paista 25 minuuttia. Jäähdytä pieni hetki ja kumoa komeus toiselle leivinpaperille. Irrota pohjapaperi varovasti.

Täytteen voit tehdä kun taikina on paistumassa, joskaan uunikuumalle pohjalle tahnaa ei pidä levittämän. Halkaise ja huuhdo purjo. Kuutioi purjo, meetvursti ja paprika. Halutessasi voit käyttää purjon ja paprikan pannun kautta. Kuori ja kuutioi myös omena. Sekoita sekakuutiosi tuorejuuston joukkoon ja levitä täyte JÄÄHTYNEELLE pannarille. Kääri rullaksi kääretortun tapaan ja anna vetäytyä hetki kylmässä ennen leikkaamista. Nauti parhaassa seurassa!

Kaneli-sokeripannukakut

Vapun kunniaksi Pancake-time! Eli väsäsin herkullisia pannukakkuja KakkuKatri-blogin reseptiikalla, propsit siis Katrille! Yleisesti ottaen kaikenlaiset pannulla paistettavat leivonnaiset ovat vähän haastavia, koska ne ovat parhaita lämpiminä, mutta loppuja paistaessa ensimmäiset ovat jo ehtineet jäähtyä. Ongelma ratkeaa tietenkin keväisillä pannukakkukesteillä, joissa paistajat ja syöjät voivat vuorotella sulassa sovussa.

Ainekset:

3 kananmunaa

2 rkl sokeria

5 dl vehnäjauhoja

3 tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria

1/2 tl suolaa

2-3 dl suolaa

2 dl kermaviiliä

1/2 dl voisulaa

kanelia

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoittele kuivat ainekset keskenään ja nostele munavaahtoon vuoroin jauhoseosta ja vuoroin nesteitä, niin että lopputuloksena on kuohkea pannaritaikina. Heitä pannulle siipale voita ja perään taikinanokareita pannukakkujen alkioiksi. Lettupannu lienee paras työkalu, mutta tein omasta taikinastani niin paksua, että tavallinen paistinpannukin pelitti vallan mainiosti. Paistamisen jälkeen sivele pannukakut voisulalla ja pyörittele kauttaaltaan kaneli-sokeriseoksessa. Nauti sellaisenaan tai tarjoile esimerkiksi vaniljakastikkeen kyydittämänä.

Hyvää vappua kaikille tasapuolisesti!

Parsaa ja pekonia

Parsa ja kevät ne yhteen soppii, etenkin kun kolmanneksi pyöräksi otetaan aina muikea pekoni! Parsaa saa nyt suhteellisen edukkaasti ihan lähikaupoistakin, joten tilaisuus tekee kokin. Jos et vielä ole parsaan tutustunut, niin viimeistään nyt on aika!

Ainekset:

Nippu parsaa

Pekonia (1-2 pkt, riippuen parsan määrästä)

Hyvää juustoraastetta

Mustapippuria

Huuhtele parsoista enimmät kauppapölyt ja leiko tyvipäistä puumaisin osa pois. Näppärintä on taivutella parsaa varovasti, jolloin se yleensä napsahtaa poikki juuri oikeasta kohdasta. Keitä 2 minuuttia suolalla maustetussa vedessä, mielellään pystyasennossa. Huuhtaise parsoista enimmät keitinvedet ja kääräise jokaisen ympärille kierros pekonia. Halutessasi voit myös käyttää yhden pekonisiivun kahta parsaa kohden. 

Lado kääröt valmiit uunivuokaan ja rouhaise päälle mustapippuria. Asemoi vuoka mahdollisimman kuumaan uuniin (grillivastuksen alle jos mahdollista) ja paista viitisen minuuttia. Ota vuoka uunista ja ripottele juustoraaste päälle. Grillaile vielä pari minuuttia kunnes pekoni on varmasti kypsää ja juusto sulanut. Nauti välittömästi.

Tobleroneparfait ja vadelmasiirappi

En vielä viisi minuuttia sitten tiennyt, mitä "parfait" tarkoittaa, mutta oletin aina sen olevan synonyymi kestämättömän herkulliselle. Sitä tämä helppo mutta hienostunut jälkkäri nimittäin varmasti on. Osallistun reseptillä huhtikuun ruokahaasteeseen, jota isännöi tällä kertaa aina yhtä mainio Chef Jones. Teemana on suklaa, joten ajattelin, että tämä resepti on ehdottomasti jakamisen arvoinen. Alkuperäisen reseptiikan löysin aikanaan Pastanjauhantaa -blogista. Kumarrukset sinne!

Ainekset:

Parfait:

n. 200 g maitosuklaa Tobleronea (=2 pikku "patukkaa")

1,5 rkl sokeria

1 kananmunan keltuainen

2 dl kuohukermaa

(1/2 tl vaniljasokeria)

Vadelmasiirappi:

n. 200 g pakastevadelmia

1,5 dl sokeria

Asemoi 3/4 Tobleroneannoksesta sulamaan vesihauteessa ja vispaa sillä välin keltuaisesta ja sokerista kuohkea vaahto. Vatkaa myös kerma löysähköksi vaahdoksi, jota voit halutessasi maustaa vaniljasokerilla. Lisää hieman jäähtynyt suklaa keltuaisvaahtoon ja nostele joukkoon myös kermavaahto. Rouhi jäljellä oleva Toblerone reippaiksi muruiksi ja lisää joukkoon tummaan. Lapioi "mousse" sopivaan kylmänkestävään astiaan ja laita pakkaseen yön yli. Itse olen käyttänyt muottina litraista jäätelörasiaa ja se on toiminut parahultaisesti.

Valmista vadelmasiirappi hyvissä ajoin ennen tarjoilua, jotta se ehtii jäähtyä. Sulata sokeri kasarissa ja lisää joukkoon jäiset marjat. Älä säikähdä vaikka keitos hetkeksi tönkähtääkin. Keitä tovi ja siivilöi siirappi tiheällä siivilällä, jotta siitä tulee tasaista. Anna jäähtyä. Leikkaa parfait sopiviksi annospaloiksi (pienetkin riittävät, tämä on makeaa) ja koristele siirapilla. Annan makunautinnon viedä mennessään.

Banaanipirtelö

Tätä helppoa namia meillä kotona tehtiin "monesti" kun olin pienempi. Tarkkoja ainemääriä ei ole olemassa, vaan pirtelö valmistuu mututuntumalla sen mukaan montako herkuttelijaa on läsnä. Paketti jäätelöä, pullo limpparia ja pari banaania on ihan hyvä nyrkkisääntö viidelle.

Ainekset:

Sprite / 7-up / vastaava sitruunalimonadi

vaniljajäätelöä

kermavaahtoa kuohukermasta ja vaniljasokerista

banaania

koristeeksi esimerkiksi suklaahippuja

Pilko tarjoilulaseihin jäätelöä ja banaania kerroksittain. Kaada varovasti päälle limpparia niin, että peittyvät. On tärkeää, että neste on suhteellisen kylmää, jolloin hiilihapot "kovettuvat" kivasti (tai jotain, en ole tarpeeksi kemisti sanomaan). Päälle vielä kermavaahtohattu, jonka voi tosiaan koristella vaikka suklaalla. Itse käytin tällä kertaa kaakaonibsejä ja nehän toimivat oikein kivasti. Ei muuta kuin pilli sekaan ja ryystämään.

Juustoskonssit

Tämänkertainen leipomusresepti on alunperin kotoisin Valiolta, mutta löysin sen Herkkuja ja neulehuiveja -blogista. Kiitokset siis sinnepäin! Skonssit ovat käsittääkseni skotlantilaista sukujuurta ja juuri britithän niitä tunnetusti nassuttavat. Tässä helppo ja maukas versiointi, jonka tuloksia kelpaa nautiskella vaikka kera kuuluisan kello viiden teen.

Ainekset:

2 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1/4 tl suolaa

1/2 tl sokeria

25 grammaa voita

1 dl maitoa

1 dl vahvaa juustoraastetta

 1 muna

unikonsiemeniä

Sekoile kuivat aineet keskenään ja nypi joukkoon voi. Lisää vielä juustoraaste sekä maito, ja kauho tasaiseksi. Anna levätä hetki kylmässä, jolloin leipomisesta tulee helpompaa. Kauli parisenttiseksi levyksi ja ota muotilla sopivia skonsseja. Itse käytin juomlasia, joka ei kyllä ollut erityisen kätevä, mutta melkoisen taikinataistelun jälkeen sain irti mukiinmeneviä (kirjaimellisesti) möykkyjä. Teräväreunainen metallimuotti purisi varmasti paremmin. 

Asemoi skonssikikkareet leivinpaperin päälle ja voitele kananmunan ja maidon sekoituksella. Näin saat ainakin teoriassa kauniin pinnan. Päälle voit ripotella hieman unikonsiemeniä. Skonssit uunin lämpöön 200 asteeseen noin vartiksi ja ei muuta kuin teepannu kiehumaan.

Rusinaiset keksitaikinapallerot

Kuten varmaan on jo tullut selväksi, vannon itse raakasuklaan nimeen. Välillä on kuitenkin mukavan maukasta pettää itseään myös muilla raakaherkuilla. Tämän kertainen rikoskumppanini on chic pea! -blogin karoliinasofia ja terveysmurha-aseena "raakalaispallerot". Näitä tekee pienellä vaivalla pieneen makeannälkään ja huomaa sitten tuhonneensa koko satsin kahdessa illassa. Syyllinen, mutta tyytyväinen olo.

Ainekset:

1,5 dl cashew-pähkinöitä

1 dl kaurahiutaleita

2 rkl agavesiirappia

1 rkl vaahterasiirappia

1 tl vaniljauutetta

rusinoita

Mito pähkinät sekä kaurahiutaleet blenderiin ja aja hienoksi jauhoksi. Kaada jauho kulhoon ja lisää siirapit sekä vanilja hyvin sekoittaen. Kauho joukkoon vielä reilusti rusinoita ja vaivaa seoksesta kimmoisa massa. Pyörittele massa peukalonpään kokoisiksi palloiksi ja säilytä kylmässä ne vähät tunnit, joiden kuluessa itsehillintäsi muuttuu itsehellinnäksi.

Juustocroissantit

Välillä yllätän itseni ja onnistun oikein kunnolla. Tietenkin olisi mukava jos näin olisi aina, mutta toisaalta shokkivaikutus tekee tunteesta kaksinverroin suloisemman. Leivoin juustocroissantteja Keltaisessa keittiössä -blogin reseptiikan mukaan (kiitos ohjeesta Martina!) ja lopputuotteet olivat jopa ihan nättejä. Jotenkin oletin löytäväni itseni epämääräisten taikinamöykkyjen keskeltä, mutta sieltä ne croissanttien tutut muodot vain uunista putkahtivat. Hyvä minä!

Ainekset:

2,5 dl vehnäjauhoja

1 dl ohrajauhoha

2,5 tl leivinjauhetta

0,5 tl suolaa

n. 2 dl maustamatonta jogurttia

50 g voita

n. 120 g Iberico juustoa (muutkin kovat juustot varmasti toimivat)

maitoa voiteluun (unohdin...)

Sulata voi ja anna jäähtyä. Mito isohkoon kulhoon jauhot, leivinjauhe ja suola. Kaada päälle jogurtti ja jäähtynyt voi. Sekoita hyvin ja raasta joukkoon vähintään desin verran juustoa. Sen verran kuitenkin, että taikinaan selkeästi jää sattumia.

Kauli taikinasta ympyrä ja jaa se 16 saman kokoiseen "sektoriin". Laita jokaisen slaissin leveämpään päähän pala juustoa ja rullaa sitten leveämmstä päästä. Jos lopputulos ei näytä croisantilta, teit jotain väärin. Laita leivonnaiset uunipellille ja voitele maidolla (oletettavasti saat näin nätimmän pinnan). Paista 225 asteessa 10-15 minuuttia niin, että croisantit saavat kauniin kullanruskean värin. Nämä eivät juuri lisukkeita kaipaa, mutta toki voi tarjoilla sopivien päällysten kanssa.

Välimeren mureke

Välimerenmureke on yksinkertainen ja nopea tapa tehdä jauhelihasta "jotain vähän erilaista". Tuskin tällä nyt kovin paljon tekemistä on oikean välimerellisen ruokavalion kanssa, mutta maku on kohdillaan. Käytin taikinassa jotain perusyrttimausteseosta, mutta varmaan joku viisaampi osaa kertoa, mitä mausteita välimeriset oikeasti suosivat. Ensi kerralla voisin lisäksi tehdä tämän lampaanjauhelihasta.

Ainekset:

1 dl korppujauhoja

1 kananmuna

1 dl maitoa

2 tl yrttimausteseosta

0,5 tl suolaa

400 g jauhelihaa

1 dl vahvaa juustoraastetta

0,5 dl mustia kivettömiä oliiveja

0,5 aurinkokuivattuja tomaatteja

hienonnettua basilikaa

Sekoita isossa kulhossa korppujauhot, kananmuna, maito ja mausteet. Anna turvota jokunen hetki. Sekoita joukkoon vielä jauheliha, juustoraaste, pilkotut oliivit ja tomaatit sekä hienonnettu basilika. Vaivaa taikinasta tasainen ja muotoile siitä kostutetuin käsin murekelevy leivinpaperoituun uunivuokaan. Kypsennä 225-asteisessa uunissa keskitasolla puolisen tuntia. Tarjoile esimerkiksi fetasalaatin tai isommassa nälässä täytettyjen tomaattien kera.

Inkivääriomenat kaurarouheella ja vaniljakastikkeella

Ja tänään maanantain kunniaksi vuorossa helppoa ja herrrrrkullista jälkiruokaa! Tästä kun ei enää omenaherkku juuri parane. Osallistun samalla tällä reseptillä Sokerivaltakunnan ruokahaasteeseen, jonka maaliskuun teemana on siis omena. Odotan innolla millaisia herkkuja muut osallistujat punaposkista loihtivat!

Ainekset:

Omenat:

5 omenaa

1 dl omenamehua

1/2 dl sokeria

1/2 tl inkivääritahnaa

Kaurarouhe:

1 1/2 dl kaurahiutaleita

3 rkl sokeria

1/2 tl kardemummaa

1 tl kanelia

2 rkl vettä

3 rkl voita / sulatettua rasvaseosta

Vaniljakastike:

1 vaniljatanko

2 dl kahvikermaa

2 rkl sokeria

3 munankeltuaista

2 dl kuohukermaa

Valmista ensimmäisenä vaniljakastike, koska sen pitää antaa jäähtyä. Halkaise vaniljatanko ja raaputa siemenet. Lisää sekä tanko että siemenet kahvikerman kanssa pinnoitettuun kattilaan tai kasariin. Kuumenna kiehuvaksi ja nosta sitten levyltä. Anna maustua itsekseen noin varttitunti. Vatkaa munankeltuaiset ja sokeri vaahdoksi ja sekoita vaniljakermaan. Palauta keittoastia takaisin liedelle ja hauduta sekoittaen, kunnes kastike on tarpeeksi paksua. Ota liedeltä, poista vaniljatangon jämät, jäähdytä tovi ja asemoi jääkaappiin. Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita vaniljakastikkeeseen juuri ennen tarjoilua (viimeinen vaihe kannattaa suorittaa vasta kun omenat ovat valmiit).

Sekoita kaurarouheen ainekset keskenään ja lapo paistinpannulle. Paahda rapeaksi muutama minuutti. Muista sekoitella ettei rouhe pääse palamaan. Ota liedeltä ja anna jäähtyä. Pyri välttämään sitä, että napostelet kaiken rouheen suoraan pannulta.

Kiehauta omenamehu, sokeri ja inkivääri kattilassa. Kuori sillä välin omenat ja lohko mieleisiksesi suupaloiksi. Lisää omenat kattilaan ja anne kiehua liemessä noin 10 minuuttia, kunnes pehmenevät. Annostele omenat tarjoiluastioihin, heitä joukkoon hieman kaurarouhetta ja kaada vaniljakastike koko komeuden päälle. Koristele jäljelle jääneellä rouheella ja tarjoile pikapikaa. Lämpimien omenoiden ja kylmän vaniljakastikkeen liitto on lyhyt, mutta sitäkin intohimoisempi!

Jauhelihatäytteiset tomaatit

Vähän kevyempää sapuskaa tiedossa tällä kertaa. Alkuperäisestä reseptiikasta kiitokset Piparipulla-blogille. Tämä annos on minun kirjoissani siinä mielessä mystinen, että en osaa oikein päättää, onko se pääruokalaji vaiko lisuke. Kai makukulman voi sitten määrittää sen mukaan, mitä näiden kanssa tarjoaa ja kuinka nälkäinen syöjä on. Joka tapauksessa hyvälle maistuu ja tekemisen vaivakaan ei ole suuren suuri.

 Ainekset:
6 keskikokoista terttutomaattia
noin 200 g jauhelihaa
1/2 punainen paprika
2 rkl korppujauhoja
1 kananmuna
1 iso sipuli
3 valkosipulinkynttä
hakattua tuoretta persiljaa
savustettua paprikajauhetta
oliiviöljyä
suolaa ja pippuria myllystä
parmesaanijuustoa

Pese tomaatit huolella ja leikkaa hatut pois noin 1/3 tomaatin korkeudesta. Tyhjennä nyt paljaspäiset tomaatit varovasti terävän veitsen avulla ja jemmaa sisukset eri kulhoon. Ripottele reippaasti suolaa tomaattien aukkoihin ja jätä ne "väärinpäin" lautasella valumaan. Valmista valumisaikana täyte.

Kuumenna kasarissa öljy ja kuullota sipulit ja paprika. Lisää jauheliha ja mausta suolalla, pippurilla ja paprikajauheella. Ruskista. Kun liha on kypsää, lapa kiinteä tavara erilliseen kulhoon. Lisää täytekulhoon vielä kananmuna, korppujauhot ja persilja. Sekoita perusteellisesti. Jos pannulle jää vielä nestettä, voit valmistaa siitä ja tomaattien sisälmyksistä kastikkeen. Jos kastike ei kiehdo, niin syö sisukset vaikka leivänpäällä.

Voitele uunivuoka öljyllä, täytä tomaatit täytteellä ja asemoi ne vuokaan. Raasta päälle hieman parmesaania ja lorauta oliiviöljyä. Paista 200 asteessa 20-30 minuuttia, kunnes juusto on saanut hieman väriä. Tarjoile mahdollisesti tekemäsi tomaatinsisälmyskastikkeen ja esimerkiksi salaatin kanssa.

Baked beans eli pavut tomaattikastikkeessa

Söin joskus Lontoossa oikeaoppisen englantilaisen aamiaisen, ja siihen kuuluivat munien, pekonin ja paahtiksen lisäksi toki myös pavut. Kotiruokalistalla-blogin resepti herätti uinuvat papumuistot, joten tuumasta toimeen. Kiitos innoituksesta viv! Tämä sapuska on hyvin simppeliä ja soveltuu tosiaan hyvin vaikkapa osaksi monipuolista aamiaista. Valmistusaika tosin pitää huolen siitä, että ihan joka aamu tätä ei tule keiteltyä. Onni on toimiva pakastin! 

HUOM! Muistakaa paputouhuissa noudattaa riittäviä liotus- ja keitinaikoja, niin vältytte ikävältä lektiini-myrkytykseltä.

Ainekset:

500 g kuivattuja valkoisia papuja

1 iso sipuli

140 g pekonia

1 prk tomaattipyrettä

0,75 dl vaahterasiirappia

1 rkl väkevää sinappia

0,5 rkl balsamicoa

1 tl kuivattua timjamia

suolaa myllystä

mustapippuria myllystä

Huuhtele kuivatut pavut hyvin lävikössä ja laita likoamaan kylmään veteen. Anna liota yön ylitse (=12 h). Kaada liotusvesi pois ja keitä papuja uudessa vedessä noin tunti matalahkolla lämmöllä. Jos pavut päätyvät halkeilemaan, pienennä levyn lämpötilaa entisestään. Laita uuni tulille 160 asteeseen. Odotellessasi voit miettiä, mistä Pythagoraan papukammo oli lähtöisin.

Kuori ja silppua sipuli, suikaloi pekoni. Sipulin voi jättää melko rouheaksikin. Kun pavut ovat kutakuinkin kypsiä, kaada ne lävikköön mutta säilytä keitinvesi. Kaada pavut, sipuli ja pekoni isoon pataan, lisää muut ainekset ja sekoita hyvin. Kaada pelastamaasi keitinvettä papujen päälle, niin että ne joutuvat uppeluksiin. Kypsennä uunissa noin neljä tuntia, lisäteb tarvittaessa nestettä. Tarjoile osana peribrittiläistä aamiaista ja kuuntele nauhalta Big Beniä.

Cajunmausteiset jauhelihapihvit

Jauhelihapihvin voi tehdä kovin monenlaisella twistillä. Tällä kertaa koeputkessa oli Soppasirkus-blogin cajun-henkinen versio. Alkuperäisen reseptiikan varoiteltiin olevan kovin mausteista, mutta ainakaan omaa tulinieluani nämä eivät poltelleet. Seuraavalla kerralla voisin jopa lisätä mausteita ja ehkä ympätä vähän tuoretta chiliäkin taikinaan. Kyytipoikana bataattiranskalaisia ja chili-hunajasinappia.

Ainekset:
n. 200 g bataattia
400 g nauta-sikajauhelihaa
1 hapan omena
1 sipuli
1dl tuoretta korianteria silppuna
1 tl cayannepippuria
3 valkosipulinkynttä
1 tl savustettua paprikajauhetta
1 tl timjamia
1 tl oreganoa
suolaa ja pippuria
140 g pekonia

Pilko bataatti pariin osaan ja keittele sitä kevyesti suolatussa vedessä. Kun Ipomoea batatas noin vartin päästä on pehmeähköä, valuta se hyvin. Soseuta haarukalla muhennokseksi isossa kulhossa. Älä stressaa liikaa sattumista, ne kyllä liiskaantuvat viimeistään taikinan vaivauksessa. Pieni rouheus ei sitä paitsi ole ollenkaan pahasta. Lisää kulhoon jauheliha, raastettu omena ja silputtu sipuli. Purista joukkoon vielä valkospuli ja lisää mausteet. 

Vaivaa taikina perinpohjin sekaisin, kädet ovat tässä paras työväline. Muotoile taikinasta kuusi pihviä ja sijoita ne jääkaappikylmään tekeytymään noin puoleksi tunniksi. Laita uuni kuumemaan 200 asteeseen. Ota pihvit jääkaapista ja kääräise niiden ympärille pekonisiivu tai kaksi mieheen. Paista uunissa ritilällä noin 20-30 minuuttia. Muista laittaa vaikka vedellä täytetty uunipelti rasvasieppariksi, tai varaudu seuraavan päivän perusteelliseen uunitiskiin. Tarjoile sopivien lisäkkeiden ja nälkäisten ystävien ympäröimänä.

Koemaistelu: Myllyn Paras paistovalmis tacostick

Testataanpa välillä jotain sellaista, johon minun jauhoiset näppini eivät ole syypäitä. Tällä kertaa innostuin roudaamaan kaupasta Myllyn Paras paistovalmiita tacotikkuja. Randommiinuspisteet muuten siitä, että tuotteelle on valittu "nimi", joka on yksikössä vaikka tikkuja on seitsemän. Anglismit...

Odotukset eivät olleet mahdottoman korkealla, mutta potentiaalia mukiinmeneviin paistoksiin oli. Pussin tekstin mukaan jauhokuoren alle kätkeytyy mausteista riisi-jauhelihaseosta, joka sopii etenkin aikuiseen makuun. Noh, joo. Kyllähän näitä söi. Ei mitenkään tajunnanräjäyttävä makunautinto, mutta ihan ok. Omaan makuun aika mietoja ja ulkonäkö jätti toivomisen varaa, kuten kuvakin osoittaa. Täyte valuu epäilyttävän näköisenä tikkujen päistä.

Puolivalmisteissa on puolensa (!!!), mutta tällä kertaa lopputulos jätti vähän kylmäksi paistamisen jälkeenkin. Voisin kuvitella tarjoavani näitä hätävarana "jossain tilaisuudessa", mutta lähes samalla vaivalla vääntäisi itse jotain parempaa valmiiksi pakkaseen. Sillä erotuksella tosin, että nämä varmaan säilyvät mitäänsanomattomuudellaan omia leipomuksia paremmin.

Yhteenvetona:

+helppo valmistaa

+paistuvat nopeasti

-etova ulkoasu

-vaisu maku

-yleinen mitäänsanomattomuus

Bataattiranskalaiset

Lisukepuolella olen valitettavan kokematon ja helposti tulee sorruttua perinteiseen riisiin tai perunaan. Ja eihän siinä mitään, ne ovat ihan päteviä lisäkkeitä. Välillä on mukava kuitenkin tehdä jotain muutakin, etenkin kun vaihtoehtojen ei tarvitse edes olla käsittämättömän mutkikkaita. Bataattiranskisten reseptin löysin Soppasirkus -blogista, joten kunnia sille, jolle se kuuluu! Nämä valmistuvat pikaisesti ja maistuvat varmaan kutakuinkin kaiken kanssa. Joku sopiva soosi toki kannattaa olla kaverina, jotta pääsee dippailun makuun. Saa ehdottaa!

Ainekset:

1-2 bataattia, tarpeen mukaan

oliiviöljyä

paprikajauhetta

cayannepippuria

Laita uuni kiihdyttämään kohti 175 astetta. Kuori bataatti(t) ja pilko peukalonpaksuisia tikkuja. Laita ranskikset kannelliseen rasiaan, sekoita mausteet keskenään ja liruta astiaan. Sulje kansi huolella ja ravistele niin, että bataatit maustuvat kauttaaltaan. Anna makustua hetki viileässä. Levitä bataatit leivinpaperoidulle uunipellille ja käryyttele uunissa noin puoli tuntia. Tarjoile lisäkkeene tai dippaile vaikka illanistujaisissa!

Marokkolainen avokadopirtelö

Blenderillä saa aikaan kaikkea kivaa! Tämän maittavan ja terveellisen juoman reseptin löysin Jupen keittiössä -blogista. Kiitokset ja asiaankuuluvan syvät kumarruksen siihen suuntaan! Omat kokemukseni Marokosta rajoittuvat mummon tuliaiskarkkeihin, mutta voisin kuvitella, että tämä makumaailma on aikalailla sitä itseään. Ehkä tämä pitäisi tosin vielä tehdä kamelinmaitoon? Mukavaa vaihtelua usein tekemiini marjasmoothieihin joka tapauksessa!

Ainekset:

5 dl maitoa

1/2 avokadoa

1 rkl sokeria

reilu 1 rkl rusinoita

20 g manteleita

5 taatelia

Reseptiikka on hyvin simppeli. Kaikki ainekset blenderiin ja blenderi päälle. Tosin jouduin melko kauan blendaamaan (?), ennen kuin seoksesta tuli sopivan tasaista. Toisaalta mikäli sattumat eivät ole ongelma, voit jättää juoman vähän rouheammaksikin. Tarjoile kylmänä. En osaa sanoa, mitä kaikkia vaivoja avokado parantaa, mutta lista on varmasti pitkä ja sairaalloinen.

Simppeli pekonipasta

Aina ei yksinkertaisesti ole aikaa hauduttaa ruokaa kuutta tuntia. Tällöin pasta on oivallinen ratkaisu; helppoa ja ennen kaikkea nopeaa. Tämän kertainen pastaresepti löytyi Dahlian herkut -blogista. Kiitos Dahlia! Pekonipastassa ei turhaan hienostella, vaan se on juuri sitä, mitä nimi lupaa. Ehkä tähän voisi ensi kerralla lisätä vaikkapa keventäviä kirsikkatomaatteja, sen verran tuhti kokonaisuus pannulla muhi. Hieman alkuperäisestä varioitu perusresepti kuitenkin tässä: 

Ainekset:

140 g pekonia

2 dl kermaa

2 kananmunaa

75 g parmesaania

suolaa

pippuria myllystä

pastaa

Laita pasta hyvin suolattuun veteen kiehumaan. Leikkaa pekoni suupaloiksi ja ruskista pannulla. Sekoita keskenään kananmunat, parmesaani ja kerma, mausta suolalla ja pippurilla. Kaada kastike pannulle pekonin seuraksi ja anna muhia hetki. Lisää kypsä pasta ja sekoitteli pieni hetki ja mätä lautasille. Raasta vielä muutama siivu parmesaania annosten päälle ja koristele tuorein yrtein.

Niksi: Sipulin pikakuullotus mikrossa

Tämä vanhan kansan kokkikonsti on tullut yllätyksenä niin monelle ystävälleni, että pakko se on jakaa täälläkin: sipulin voi kuullottaa myös mikroaaltouunissa! Silppua sipuli haluamaasi kokoon syvälle lautaselle, roiski päälle oliiviöljyä ja käytä mikrossa noin 30 sekunttia. Ota lautanen ulos, sekoita haarukalla ja mikrota vielä toisen 30 sekunttia. Tuloksena on ihan käypäistä kuullotusta. Yleensä käytän toki itsekin pannua, mutta välillä ne ovat tiskivuoren alimmaisina, ja en tunne rohkautta käydä vuorta purkamaan. Tällöin mikro auttaa, jos nyt ei tiskaamisessa, niin ainakin kaikissa kuullotustarpeissani.

Marinoidut punasipulit

Hyväkin ruoka-annos jää vaisuksi ilman kunnon lisukkeita. Tässä näin laiskan lauantaiaamun kunniaksi oivallinen resepti, joka sopii lisäkkeeksi moneen annokseen. Nopeaa ja helppoa, tätä ei rähmäisinkään käpälä pysty ryssimään.

Ainekset:

1 iso punasipuli

2 rkl balsamicoa

3 rkl oliiviöljyä

1 tl sokeria

hieman suolaa

Leikkaa sipulit ohuiksi renkaiksi. Sekoita marinadin ainekset ja kaada laakeassa astiassa lepääville sipuleille. Sekoittele hyvin, niin että kaikki sipulit kostuvat. Anna maustua tovi jääkaapissa. Tarjoile esimerkiksi omatekoisten burgereiden lisukkeena.

Appelsiini-krokanttimousse

En ole mikään hirvittävä sokerisyöppö, mutta tämä mousse vei sydämeni heti ensi lusikallisella. Sain reseptin aikaa sitten hyvältä ystävältäni, ja siitä on muodostunut suosikkijälkkärini. Toki ällömakeat muistot kadotetusta nuoruudesta höystävät jokaista kipollista, mutta kyllä tämä rehellisesti sanottuna on aivan helkkarin hyvää. Petollisen helppoa ja nopeaa vielä valmistaakin. Jälkitiski onkin sitten jo eri tarina...

Ainekset:
Krokantit:
1 dl sokeria
1 dl mantelirouhetta
1 rkl vettä

Mousse:
170 g taloussuklaata
2 munaa
1 dl tomusokeria
1 appelsiinin raastettu kuori
2 dl kuohukermaa

Tee ensin krokantit. Mito paistinpannulle sokeri, mantelit sekä vesi ja lykkää liedelle. Kun sulanut sokeri on saanut kauniin rusehtavan sävyn, kaada seos leivinpaperin päälle jähmettymään. Toimi varovasti, sillä sula sokeri ei tee hyvää hipiälle. Kun krokanttimassa on jähmettynyt, hienonna se leikkuulaudalla sopiviksi murusiksi. On makuasia, haluaako moussensa ryyditettynä pikkumurulla vai ovatko kunnon kimpaleet enemmän mieleen.

Seuraavaksi vuorossa on mousse. Muista käyttää joka vaiheessa puhtaita välineitä ja vältä ylimääräisen veden pääsemistä valmistusastioihin (älä siis tee esim. putkiremonttia samaan aikaan...) Sulata suklaa vesihauteessa ja anna jäähtyä. Pese appelsiini hyvin ja raasta kuori. Erota valkuaiset ja keltuaiset omiin kippoihinsa. Vaahdota valkuaiset ja lisää mukaan puolet tomusokerista. Vaahdota keltuaset lopun tomusokerin kanssa. Vaahdota vielä kerma.

Sekoita jäähtynyt sula suklaa vähitellen keltuaisvaahtoon. Lisää myös appelsiininkuoriraaste. Sekoita joukkoon valkuaisvaahto, krokantit ja lopuksi kermavaahto. Anne maustua hetkia jääkaapin kylmässä ja nauti hyvässä seurassa näteistä tarjoilukulhoista. Vaihtoehtoisesti voit hörsiä moussen yksin sohvannurkassa pää puoliksi valmistusastiassa. Tämä resepti jos mikä on omiaan tuomaan tyynen pinnan alla vaanivan sokeripedon pintaan.

Kummisedän lihapullat

Teen sinulle tarjouksen, josta et voi kieltäytyä. Tai voit, mutta sitten se on jo oma häpeäsi. Seuraava resepti on ilmeisesti kiertänyt vähän pitkin ja poikin, mutta minä poimin sen Tupun Tupa-blogista. Kiitos Tupu! Vähän piti tietenkin soveltaa parissa kohtaa mm. täysin ennalta-arvattavana twistinä lisäsin joukkoon valkosipulia, jotta kummisetyyden aste ei pääse liian alas.

Ainekset:
Pullataikina:
400 g naudan paistijauhelihaa
0,5 dl korppujauhoja
1 dl ruokakermaa
1 kananmuna
1 kpl sipuli
2-3 kynttä valkosipulia
1 rkl vasikkafondia
0,5 tl mustapippuria myllystä
3 rkl tomaattipyreetä
1 dl tuoretta basilikaa hienonnettuna
nokare voita / liraus öljyä

Kastike:
2 sipulia
nokare voita / liraus öljyä
1 prk tomaattimurskaa
2,5 dl ruokakermaa
1 tl basilikaa
1 tl timjamia
1 rkl vasikanfondia
0,5 tl mustapippuria myllystä

Laita uuni kuumenemaan 225 °C. Hienonna taikinaan tulevat sipulit ja kuullota pannulla voissa taikka öljyssä. Mittaa korppujauhot ja ruokakerma kulhoon ja anna niiden turvota hetki keskenään. Lisää joukkoon kuullotettu sipuli ja valkosipuli, fondi, mausteet, tomaattipyre, basilika, kananmuna ja jauheliha. Sekoita taikina tasaiseksi ja muotoile vesitetyin käsin  16-20 sopivan kokoista lihapullaa. Lado pullat voideltuun uunivuokaan.

Kuori kastikkeeseen nimikoidut sipulit ja ruskista pannulla jälleen öljyssä tai voissa. Lisää tomaattimurska, kerma, mausteet ja fondi. Sekoittele hetki pannulla. Kaada kastike pullien päälle uunivuokaan ja asenna komeus uunin lämpöön. Satsi on kypsä noin 15 minuutin kuluttua. Tarjoile esimerkiksi spagetin kyytipoikana ja viiltele mahdollisuuksien mukaan päälle parmesaanilastuja. Don Corleonekin vuodattaisi kyyneleitä tämän äärellä!

Flammkuchen

Flammkuchen, joka myös valkoisena pitsana tunnetaan, on elsassilainen herkku, johon tutustuin Saksassa asuessani. Toisin kuin joitain muita saksalaisreseptejä, tätä olen kohtuullisen ansiokkaasti pystynyt toisintamaan myös kotosuomessa. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan joko Saksan matkalla tai sitten ihan kotikeittiössä.

Ainekset:
Taikina:
5 dl vehnäjauhoja
pussi kuivahiivaa
ripaus suolaa
2-3 rkl oliiviöljyä
2dl vettä

Täyte:
150 g creme fraichea
100 g maukasta juustoraastetta
2 sipulia
1/2 tl jauhettua muskottia
150 g pekonia
pippuria myllystä
suolaa

Sekoita hiiva ja suola jauhoihin. Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi ja lisää öljyn kanssa kuiviin aineksiin. Vaivaa mukavan kiinteäksi ja anna nousta hetki leivinliinan alla. Silppua sipuli ja veistele myös pekoni sopiviksi suupaloiksi. Ota pannulla väriä niin sipuliin kuin siankylkeenkin. Sekoita creme fraiche, sipuli, juusto ja muskotti kulhossa täyteeksi.

Kauli taikina leivinpaperoidulla uunipellillä ohueksi pohjaksi. Levitä täyte pohjan päälle ja ripottele päälle pekonosilppu. Rouhi vielä päälle mustapippuria ja pikkiriikkisen suolaa. Paista uunin ylätasolla 250 asteessa noin 10 minuuttia tai kunnes flammkuchen saa väriä. Nauti nahkahousuissa.

Raakasuklaa Jauhemaksan tapaan, osa I

Kuulostaako seuraava tilanne tutulta? Olet kaupassa ja huomaat kavalan makeannälän heräävän. Ajattelet ottaa jotain pientä, ihan vaan ettei korissa lojuva salaatinkerä tulisi yksinäiseksi. Karkkihyllyllä huomaat  suklaapatukan maksavan melkein saman verran kuin tarjouksessa olevan kokonainen levyn. Taloudellisena ihmisenä ostat tietenkin levyn ja päätät säästää osan seuraavaan sokerihampailuun. Illalla huomaat, että jäljellä on vain foliot.  Piheys ja heikkoluonteisuus ovat huono yhdistelmä, johon olen löytänyt avun raakasuklaasta.

Raakasuklaa ei sisällä ollenkaan valkoista sokeria tai epäterveellisiä rasvoja. Sitä ei myöskään kuumenneta niin, että tuhottaisiin kaakaopavun arvokkaimmat ravinteet. Raakasuklaa on laskettavissa superfoodiksi ja on erinomaisen terveellinen vaihtoehto sokerihöttösuklalle. Maku on toki hieman erilainen, mutta siihen tottuu. Ja en siis todellakaan tarkoita, että tämä olisi pahaa! Tätä ei myöskään tule hotkittua ihan samalla tavalla kuin maitosuklaata, joten kaikki ei mene kerralla. On oivallista, että pakastimesta löytyy aina pari palaa, joilla taltuttaa hillittömimmän sokerihiiret.

Oma raakasuklaahistoriani ei ole vielä pitkän pitkä, hurahdin nimittäin vasta syksyllä. Kauan raakis ehtikin keikkua kokeilulistani kärjessä, mutta jotenkin "pitkä" ja "eksoottinen" tarveainelista pelotti. Sitten löysin suhteellisen edullisesti raakasuklaapaketin, jossa oli kaikki tarvittava yhteen satsiin. Olin myyty. Pidemmän päälle pakettiratkaisujen ostaminen alkoi kuitenkin ärsyttää ja siirryin omiin kokeiluhini. Yrityksen ja erehdyksen kautta olen nyt päässyt pisteeseen, jossa uskallan jakaa reseptin. Kokeilut tosin jatkuvat, mutta pidän teidät ajan tasalla niiden suhteen. Otan myös mielelläni vastaan jalostusvinkkejä!

Ainekset:
2 dl kaakaovoita
1 dl raakakaakaojauhetta
2 rkl kookosöljyä
3 rkl akaasiahunajaa
ripaus hyvää suolaa (itse käytän Kalaharin suolaa)
n. 2 tl vaniljauutetta
kourallinen gojimarjoja

Raasta alkuun kaakaovoi lämmönkestävään kulhoon. Raastaminen ei ole välttämätöntä, mutta nopeuttaa voin sulattamista huomattavasti. Lisää kulhoon kookosöljy ja laita lämpenemään vesihauteeseen. Kun rasvat ovat sulaneet, lisää joukkoon kaakaojauhe, hunaja sekä mausteet. Vatkaa voimakkaasti esimerkiksi pallovispilällä. Lisää halutessasi joukkoon gojimarjoja (tai esim paahdettuja pähkinöitä, mantelia, pikkukiviä) Annostele suklaa sopiviin annosmuotteihin (tai jääpala-astioihin tms) ja lykkää pakastimeen jähmettymään.Ota hetkeksi sulamaan juuri ennen nauttimista ja anna antioksidanttien hyväillä kehoasi kokonaisvaltaisesti. Tai jotain.

JK. Helppo tapa kokeilla raakasuklaata on tilata valmispakkaus, jossa on mukana myös kätevät suklaamuotit, joita olen käyttänyt myöhemmissäkin kokeiluissani. Suosittelen!

Porkkanarieskat

Porkkanarieskat ovat varsin käteviä läpysköitä. Minun käsissäni niistä tulee yleensä susirumia, mutta valmistuvat nopeasti ja ovat kai jollain tasolla terveellisiäkin. Se paha puoli näissä on, että eivät ihan hirveän hyvin kestä aikaa. Parhaimpia siis tuoreina, mutta liekkö tuo nyt kovin suuri synti leipomusten maailmassa.

Ainekset:

500 g porkkanasosetta

1 dl kaurahiutaleita

4 1/2 dl hiivaleipäjauhoja

2 rkl öljyä

1 tl suolaa

Sekoita kaikki ainekset keskenään. Porkkasoseen ostan valmiina, koska meille uusavuttomille tällainenkin mahdollisuus hyvien kauppayhtiöiden toimesta kerran on tarjottu. Taikina saa jäädä melkoisen löysäksi, mutta kannattaa tarvittaessa lisätä jauhoja sen verran, että käsittely on edes suhteellisen siedettävää. Nostele nokareita leivinpaperoidulle uunipellille ja taputtele tasaisiksi jauhokäsin. Pistele haarukalla jokunen reikä rieskoihin ja paista 225-uunissa varttitunti. Helppoa ja hyvää!

Pekaani-valkosuklaabrowniet

Teki mieli jotain makeaa ja suklaista, joten päätin tehdä brownieita. Suhteettoman suurta määrää sokeria ja rasvaa on vaikea sekoittaa kovin monella tavalla, mutta käytin tällä kertaa Onko nälkä -blogista löytynyttä reseptiä. Sokerihumalaiset kiitokset siis Chef Jonesille! Lopputulos oli melkoisen herkullinen, mutta ilmeisesti minusta ei vain ole täyspäi(väi)seksi sokerihiireksi. En pysty näitä ihan hillittömästi syömään kerrallaan, joten satsista riittää varmasti pitkälle ensi viikkoon. Hyvä juttu?

Ainekset:

1 1/2 dl vehnäjauhoja

1 1/2 dl tummaa kaakaojauhetta

2 1/2 dl sokeria

1 tl leivinjauhetta

100 g valkosuklaata raasteena

n. 1 dl pekaanipähkinöitä murskattuna

2 munaa

100 g sulatettua voita

Mittaa kuivat aineet kulhoon sekoita. Hämmennä munat ja voi keskenään ja lisää kulhoon. Sekoita suhteellisen tasaiseksi massaksi, mutta älä vaivaa. Kaada massa leivinpaperoidulle uunipellille ja taputtele suhteellisen tasaiseksi. Paista uunissa 175 asteessa noin 20 minuuttia. Älä anna palaa (tai anna, mutta älä brownieiden). Leikkaa hieman jäähtyneestä levystä sopivia suupaloja ja koristele ne ripottelemalla päälle tomusokeria. Tunne sanoinkuvaamatonta euforia, joka syntyy kun suonesi tukkeutuvat sitä tahtia, ettei aivoihin enää pääse verta. Ihanaa!

Kylmäsavuporopiirakka

Ystävänpäivä tuo vuosittain makunystyröidemme iloksi kakkua, keksia ja leivosta. Kaiken pinkin imelyyden vastapainoksi tarvitaan kuitenkin myös rehellistä suolapalaa. Näin ollen ajattelin jakaa herkullisen kylmäsavuporopiirakan reseptin. Viimeistään huomenna, kun kaikki ruusuvedellä ja tomusokerilla kastetut amorinluomukset on tuhottu, kieli palaa halusta päästä tämän piiraan hellän suolaiseen huomaan.

Ainekset:

Pohja:

100 g voita

2 dl vehnäjauhoja

1/4 tl suolaa

1 tl savustettua paprikajauhetta (tai sitä tavallista)

2 rkl vettä

Täyte:

100 g kylmäsavupororouhetta

1 punainen paprika kuutioina

150 g emmentaljuustoraastetta tai vastaavaa

2 dl ruokakermaa

1/4 tl mustapippuria myllystä

1 dl persiljaa hienonnettuna

Nypi jauhot, voi ja mausteet käsin tai monitoimikoneen voimin. Lisää kylmä vesi ja sekoita tasaiseksi. Laita taikina hetkeksi kylmään, ennen piirakkavuoan pohjaan painelua. Yhdistä täytteen aineet kulhossa. Alkuperäinen resepti neuvoi poron määräksi 150 grammaa, mutta olen todennut, että 100 grammaa on aivan parahultainen annos. Makua on näinkin aivan tarpeeksi ja laskimot säästyvät ikäviltä tukkeumilta. Sormet ristissä...

Kaada täyte pohjan päälle ja kypsennä 200 asteessa noin 35 minuuttia. Suosittelen lämpimästi, että annat piirakan jäähtyä ennen tarjoilua. Maut pääsevät parhaiten oikeuksiinsa jääkaapissa muhimisen jälkeen. Sääli vain, että piirakkaa harvoin jää seuraavaksi päiväksi. Nautitpa piiraan tänään taikka huomenna, oikein sydämellistä (ja edes hieman sydänystävällistä) ystävänpäivää kaikille lukijoille!

Niksi: Rapsakka pekoni vesihauteessa

Ja taas törmäsin hyödylliseen (joskin outoon) kokkaus-opetusvideoon. Tällä kertaa käristetään pekoni "täydelliseksi" veden avulla. Vastoin äitini oppeja, kuiva pannu ei ilmeisesti olekaan se optimaalisin ihranpaistoratkaisu, vaan pekoni vaatii huomattavasti kosteamman  elinympäristön. Oppia ikä kaikki!

Limettiset mangomaljat

Niin menussa kuin vatsassakin on aina tilaa helpolle ja maukkaalle jälkiruoalle. Tässä reseptissä onnistumisvarmuus on lähes taattu, kunhan muistaa valita sopivan syöntikypsät mangot. Raaemmistakin onnistuu, mutta lopputulos ei ole ihan yhtä bueno. Helppo herkku, joka sopii erityisesti kesään, mutta Suomessa myös elo- ja kesäkuun väliseen aikaan.

Ainekset:
2 kypsää mangoa
2 dl vispikermaa
200 g turkkilaista jogurttia
1/2 dl sokeria
1/2 dl tuoretta minttua hienonnettuna
1 limetin raastettu kuori ja mehu (2-3 rkl)

Kuutioi mango ja lado kuutiot tarjoiluastioihin. Jos mangon kuutiointi on tuntematon taiteenlaji, tässä pikaopas: Leikkaa mangon kummastakin litteästä sivusta viipaleet siementen mukaisesti (sentti, puolitoista keskihalkaisijalta). Viiltele viipaleiden sisäpintaan ristikkokuvio niin, että kuori jää ehjäksi. Käännä kuori nurin ja irrota valmiit kuutiot lusikalla kuoresta. Muista teurastaa vielä siemenen ympärille jäävä hedelmäliha.

Vaahdota kerma. Sekoita joukkoon jogurtti, sokeri, limetin mehu ja raastettu kuori sekä hienonnettu minttu. Lusikoi kerma-jogurttiseos mangokuutioiden päälle ja laita annokset jääkaappiin noin tunniksi. Maustuvat kuulemma. Päälle voit sirotella ne muutamat mintunlehdet, jotka toivottavasti säästit hienonnunsvimmassasi. Nauti kylmänä ja mieti kesää.

Purjo-katkarapupaistos

Tykkäätkö purjosta? Parempi muuten tykätä, sen verran purjoisa resepti luvassa. Alkuperäisin ohjeen lipastin Tupun tupa-blogista, kiitosta vain Tupu! Ensisilmäyksellä resepti vaikutti varsin herkullisesta, mutta purjon valtaisa määrä pani kyllä miettimään niin kaupan kassalla kuin valmistusvaiheessakin. Kokeilun jälkeen täytyy todeta, että vähempikin purjo riittää, vaikka en purjoa millään tavalla vieroksukaan.

Ainekset:
4 purjoa (tai vähemmän, esimerkiksi 2?)
250 g pakastekatkarapuja
Pinnalle:
3 rkl voita
1 rkl vehnäjauhoja
2 munaa
2 dl ruokakermaa
suolaa ja mustapippuria myllystä
persiljaa

Halkaise purjot pituussuunnassa ja huuhtele juoksevassa vedessä. Leikkaa purjon puolikkaat parin sentin pätkiksi ja keitä suolavedessä pari minuuttia. Valuta siivilässä ja laita uunivuokaan. Ripottele päälle sulatetut ja valutetut katkaravut. Jos olet yhtä huonomuistinen kuin minä, etkä muista ottaa rapusia sulamaan, voit kaataa purjojen keitinveden siivilässä oleskelevien öyriäisten läpi. Sulavat nopsaan.

Sekoita erillisessä kulhossa pehmennyt voi, jauhot ja keltuaiset. Lisää ruokakerma ja juustoraaste sekä mausteita maun mukaan. Pippuria ainakin saa olla reilusti. Vatkaa valkuaiset toisessa kipossa kovaksi vaahdoksi ja nostele sitten kermaseos varovasti vaahdon sekaan. Levitä komeus purjon sekä rapujen päälle ja ripottele pinnalle silputtua persiljaa. Paista 200 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Anna jäähtuä hetki ja nauti purjostasi!

Porokokkeli

Kylmäsavuporo on siitä hieno raaka-aine, että se on niin perhanan hienoa. Sen kanssa ei siis kirjamellisesti ole varaa epäonnistua, arvokasta tavaraa kun on. Porokokkeli on onneksi niin helppo resepti, että mokailulle ei juuri jää mahdollisuuksia. Suurin mahdollinen virhe, poislukien sen, että paistaa munat kuorineen, on lisätä suolaa. Kylmäsavuporossa sitä piisaa omastakin takaa, ja lisänatriumi tekee vesikannusta pakollisen lisän ruokapöytään. Suolatta siis selvitään, kerrankin!

Ainekset:
1 sipuli
nokare voita
4 munaa
75 g kylmäsavupororouhetta
mustapippuria myllystä

Tässä nyt mitään elämää suurempaa reseptiikkaa tarvita. Sipuli silpuksi ja voin kanssa pannulle kuullottumaan. Kun sipulissa on sopivasti pehmeyttä, poro ja munat perään. Sekoittele rakenteet rikki ja rouhi pippurit päälle. Paista kullankeltaiseksi ja tarjoile vaikka persiljan kera. Hirveän hyvää vaikkei poroksi poltakaan. Hah hah!

4x1 Fruitshake

Välillä sitä haluaa uskotella itselleen, että kaikki terveellinen ei maistu... noh, terveelliseltä. Tässä hyvä rohto näitä hetkiä silmällä pitäen. Hedelmiä ja vanhaa kunnon hookaksoota, lopputuloksen ei ainakaan pitäisi olla suonia seisauttava. Hyvänkin reseptin saa toki pilattua valitsemalla sokeriliemessä kelluvat säilykemangot, mutta lähikaupassa ei aina ole mehumangoja, saati sitten tuoreita. Ja jos markettiin olisi pitänyt pyöräillä, niin siinähän olisi hyvät kalorit menneet ihan hukkaan!

Ainekset:
1 tlk (n. 424/230g) säilykemangoa mehussa
1 banaani
1 appelsiini
1 sitruuna
4 dl jäitä
(hunanaa)

Visko ainekset suhteellisen kookkaaseen blenderiin. Voi olla hyvä idea vähän pieniä isoimpia hedelmäkönttejä, niin terä saa paremmin otteen. Hurauta tasaiseksi ja lisää halutessasi hunajaa makeuttajaksi. Yleensä se ei ole tarpeen. Kippaa satsi talon isoimpaan pikariin ja nauti kylmästä vihlovien hampaiden kera!

Niksi: Kirsikkatomaattien hyperpuolitus

Törmäsin kerrassaan kätevään YouTube-niksiin, jossa kirsikkatomaattirasian puolitus käy veitsen käänteessä. Tomaattilauma asemoidaan kahden kannen väliin ja annetaan terävän veitsen tehdä tehtävänsä. Opetusvideo kertoo varmasti enemmän kuin 11 sanaa, joten kannattaa se ehdottomasti mulkoilla. Nyt ei muuta kuin suunnittelemaan, kuinka käyttää kaikki tämä säästynyt aika. Ehkä pysähdyn haistelemaan kukkia tai lähden Pariisiin!

Amerikkalainen omenapiirakka

Omenapiirasta amerikkalaisempaa kliseetä saa hakea norsujen ja mursujen kera, jos nyt ei laske  tähtilippua ja oikeutettua sotaa terroria vastaan. Ikkunalaudalla jäähtyvä omppuherkku on tuttu elokuvista, sarjakuvista ja ties mistä. Aitoja ja oikeita reseptejä löytyy varmasti tuhansia, mutta tässä oma henkilökohtainen suosikkini. Herkullisen makea täyte, rapsakka pohja ja aimo annos kanelia: amerikkalainen unelma on täyttynyt.

Ainekset:

Taikina:

100 grammaa margariinia

2 1/2 dl vehnäjauhoja

1/2 dl vettä

1/4 tl suolaa

Täyte:

runsas litra kuorituja omenoita

1 3/4 dl sokeria

3 rkl vehnäjauhoja

1 tl kanelia

(voita)

Nypi margariini, vehnäjauhot ja suola murumaiseksi seokseksi. Lisää kulhoon kylmä vesi ja sekoita tasaiseksi Laita taikina toviksi jääkaappiin, se helpottaa pohjan muotoilua. Kuori tässä välissä omenat ja lohko ne noin peukalonpäänkokoisiksi kuutioiksi. Pyri välttämään varsinaisten peukalonpäiden lisäämistä täytteeseen. Ota taikina kylmästä ja painele tasaiseksi pohjaksi voideltuun vuokaan. Jätä vähän taikinaa kansiristikkoa varten.

Sekoita sokeri, vehnäjauhot ja kaneli keskenään, ja kaada seos omenakuutioiden päälle. Hämmennä hyvin, jotta omenat sokeroituvat kauttaaltaan. Kaada valmis täyte pohjan päälle. Tee jemmatusta taikinasta jonkinlainen esteettinen ristikko täytteen päälle. Ripottele pieniä voinokareita ristikon taktisiin kohtiin. Paista komeutta 225 asteisessa uunissa noin 50 minuuttia, anna jäähtyä tovi ja nauti karamellisoituneesta herkusta Star-Spangled Banneria luukuttaen.

Merellinen risotto

Esittelenpä nyt erään paheeni: merellisen risoton. Tai ehkä pitäisi puhua ennemminkin "risotosta", koska tämä sapuska tuskin saisi keneltäkään ammattikokilta kiitosta. Annan esimerkiksi yleensä riisin mennä suosiolla yli ja kalaliemikin on monesti ylisuolaista. Mutta nyt ei tehdäkään fine diningia, vaan lapsuudenmuistoa. Kehittelin nimittäin alkuperäisen reseptin "pienenä poikana" maistettuani Firenzessä ketjuravintolan simpukkarisottoa. Salainen aineosa: nostalgia.

Ainekset:

2 sipulia

4-5 valkosipulinkynttä

oliiviöljyä

50 g voita

5 dl risottoriisiä

n. 1 l kalalientä / 1 l vettä + kalaliemikuutio

n. 300 grammaa kuorittuja katkarapuja

2 prk simpukoita suolaliemessä (á 200/120 g)

suolaa maun mukaan

persiljaa

Hienonnan sipulit hyvin ja laita kalaliemi lämpiämään hellalle. Mittaa isoon kasariin puolet voista, tilkka öljyä sekä sipulit. Kuullota. Lisää riisi ja hämmentele puukauhalla kunnes jyväset alkavat muuttua läpikuultaviksi. Jos näyttää, että riisi ja sipulit ruskistuvat liikaa, lisää hieman öljyä. Lapo kasariin kuumaa kalalientä kauhallinen kerrallaan ja anna imeytyä sekoitellen. Jos kalaliemesi on mautonta, voit lisätä simpukoiden suolaliemen sekaan.

Lisää vuoroin lientä ja anna vuoroin imeytyä. Jatka noin 10-15 minuuttiin, kunnes riisi ei aivan vielä ole kypsää. Lisää valutetut katkaravut sekä simpukat. Sekoittele vielä tovi, ainakin niin että meren kansa ehtii lämmetä. Ota kasari pois hellalta ja lisää loput voista kiiltoa antamaan. Sekoita rivakasti ja anna muhia pari minuuttia kannen alla (tärkeää!). Lopuksi voit lisätä vielä suolaa mauksi ja silputtua persiljaa väriä antamaan.

Paholaisen munat

Nyt on kyllä taas ruokaa paiskattu oudolla nimellä. En tiedä mitä tekemistä sielunvihollisella on kananmunien kanssa, mutta ei nimi ruokaa pahenna jos ei ruoka nimeä. Ja aivan mainioita lisäkkeitähän paholaisen munat ovat, ei siitä mihinkään pääse. Ehkä aika on vähän ajanut niistä ohi, mutta kyllä niitä silti kehtaa tarjota illanistujaisissa. Tosin vain aika ajoin, sillä vaikka resepti sinänsä onkin helppo, oma kärsivällisyyteni ei tahdo riittää siihen, että kuorisin tiukaupalla keitinmunia.

Ainekset:

5 kananmunaa

1 tl sinappia (kokeile esim chili-hunajasinappia!)

0,5 dl majoneesia

1 tl omena-viinietikkaa

1 tl savustettua paprikajauhetta

ripaus suolaa

mustapippuria myllystä

Keitä munat koviksi, kaada kuuma vesi pois ja kylmä tilalle. Anna jäähtyä rauhassa. Kiireisen kuorii munat kuuminakin, mutta näppituntumalta se ei tunnu miellyttävältä ratkaisulta. Leikkaa munat terävällä veitsellä puoliksi, pituusakselin suuntaisesti. Napsi keltuaiset talteen kulhoon.

Painele kovien keltuaisten rakenne rikki esimerkiksi haarukalla, lisää majoneesi, sinappi ja omenaviinietikka. Sekoita tahna tasaiseksi ja mausta suolalla, pippurilla sekä paprikalla. Itse olen täysin rakastunut savustettuun paprikajauheeseen, mutta tavallinenkin varmasti pelittää kohtalaisen kivasti.

Lusikoi tai pursota herkullinen tahdas takaisin valkuaispesiin. Jos keittiösi on yhtä alivarusteltu kuin minun, käytä pursotukseen pakestepussia, jonka kulman olet leikannut saksilla auki. Voit viel rouhaista päälle hitusen pippuria myllystä ja siirtää komeudet tarjoilulautaselle. Pirun hyviä!